sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Arjen hetkiä


Mossen lempipaikkoja


Lohturuokaa


Mummon tekemää kranssia. Parasta voin kanssa (ja laadukkaan kahvin).
  Hippaleikkiä


Koti


Talkoita tarvittaisiin. Yksi monista röykkiöistä.


Murheenkryynini. Luokkien ikkunat.


Sunnuntain lounas


Laatukaikaa kullan kanssa, itse tatamin reunalla tosin.


Naiset

                                                       "nää naiset on tärkeet, nää naiset on parhaat..."

                                                        "mun sielunsiskoille, supernaisille..."

                                                         "tytöt lähtee tanssimaan...".

Tästä on kirjoitettu kymmeniä lauluja. Eikä suotta. Puhdistavaa. Hersyvää. Raikasta. Syvällistä. Äärettömän rakasta ja tärkeeä. Vanhoja ja uusia ystäviä.



" mun häpyliitos on niin kipeä" " rakas, sää oot niin kaunis, ja hyvä äiti", "mä pelkään tätä elämää", "välillä multa palaa pinna", "sulla on upeat rinnat" "mulla on kahviriippuvuus", "meillä ei ole enää seksiä juurikaan, oon luovuttanut sen suhteen" , "mäkin saan jatkuvasti paniikkikohtauksia eikä mulla edes ole vielä lapsia" "piru sää oot melkonen sissi" "pidettiin taas mykkäkoulua aamu".


                                                                      Jallutiramisua


"mun kotona ei koskaan sanottu - rakastan sua-  ei meilläkään", "oon niin onnekas, mun lapset on niin ihania", "mulla ei ole kohta hiuksia".  "syöpäkontrolli, endometrioosi, rytmihäiriö, kuolemanpelko, rannekanavan pinneoireyhtymä, suonikohju, tikki. "tää maha näyttää ihan perseeltä,  "oonkohan ihan paskamutsi? Et sinä rakas ole. Me tarvitaan tätä. Meillä on oikeus tähän."



Nyhtöpossua. Rumaa, mutta herkullista.



Miten karulta arkeen paluu tuntuikaan kun oli koko viikonlopun saanut nauttia. Syödä, juoda, tanssia kroppansa kipeäksi, laulaa itseltään äänen pois, tuntea itsensä kauniiksi. Saada puhdistaa sielustaan kaiken paskan, kivun, epätoivon, raivon ja pelon.

Mulla ei ole kuvia tämän enempää. Kamera unohtui aina jonnekkin mikä toki jo itsessään kertoo viikonlopun ihanuudesta.

Juotiin viintä, poltettiin tupakkaa, meikattiin, kiharrettiin, saunottiin. Syötiin neljältä aamulla kylmää tiramisua kauhalla suoraan kulhosta, naukattiin vettä ja buranaa perään. Oltiin kuin pahaisia kakaroita. Perheenäitejä, vaimoja, kihlattuja, sinkkuja. Rooliensa vangit vapatuivat hetkeksi ja olivat vain naisia ja ystäviä, hetken vapaita arjesta. Ihanaa. Tästä tulee perinne.



torstai 14. toukokuuta 2015

Äitienpäivä viikonloppu

Meillä ei vietetty mitenkään suurta äitienpäivää tänä vuonna, vaikka toki kolmannen lapsen syntymä tänä vuonna teki päivästä ainakin omassa mielessäni erikoisen. Mies nousi aiemmin lasten kanssa ja sain jäädä nukkumaan. Ihanaa luksusta. Aamupalani tein sunnuntaina itse, ruokana oli hernekeittoa ja iltasella tortilloja ja karkkia. Päivä meni ulkona touhutessa, parasta yhteistä aikaa.

Tästä hävityksestä lähdettiin liikkeelle noiden marjapensaiden osalta. Tilanne on onneksi nyt hieman erilainen!



En kaipaa koruja, kortteja, kakkuja tai muuta. Yhden lapsistaan haudanneelle tärkeintä on esimerkiksi opettaa, miten puhalletaan niitä saippuakuplia tai nostaa toinen mopon selkään ja laittaa kypärä päähän ja katsella toisen riemua.

Näin.



Onni on myös mies, joka on nukuttanut lapset kun tulet iltamyöhään pyörälenkiltä. Saat mennä rauhassa suihkuun ja lintujen laulaessa saat koiran kanssa hakea vielä kuivuneet pyykit.

Tässä vielä muita tunnelmia.

Hirviporukan talkoisiin piti lauantaina viedä pullaa.


Syötiin kerrankin muutakin kuin kanaa tai jauhelihaa, todistetusti.


Okei, tämä kuva on eiliseltä. Mutta katti on niin mainio aina ikkunanlaudalla loikoillessaan.


Kaikkein ihaninta oli kuitenkin kun aurinko paistoi. Kesän ensimmäinen ihon palaminenkin tapahtui. 5 tuntia auringossa oli mun niskalle liikaa. Tämän päivän harmaus tuntuu vieläkin ikävämmältä kun katsoo näitä kuvia. Jospa viikonloppuna paistaisi taas!





Pyykitkin kuivuivat hetkessä. Tästä sitä ei näy, mutta vaaran päällä on vielä maa ihan valkoisena. Pitäisi joku päivä käydä siellä lenkillä jotta näkisi miten paljon sitä oikeastaan vielä on jäljellä.


Veikkaan, ettei tätä vuonna tule paljoa kukkaa tuohon penkkiin. Reilu 70 vuotias lehtikuusi saattoi olla sille liikaa.


Puusavottaa, mutta eihän kosteat puut sitten lopulta palaneet. Taapero olisi ollut heti valmis makkaranpaistoon nähdessään nuotion!


Jospa tälle viikonloppua olisi tiedossa hyvää ilmaa. Minulla on nimittäin erittäin harvinainen tyttöjen saunailta tiedossa lauantaina. Hyvää ruokaa, juomaa, tälläytymistä ja tanssia. En malta odottaa!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Arkiviikon kuvia

Viikko alkoi meilläpäin taas pihan raivauksella. Vanha lehtikuusi sai kyytiä. Ei ole ainakaan enää pelkoa, että se kovassa myrskyssä kaatuisi talon päälle. Piha on siis kuin hävityksen kauhistus! Toisen kaatoa odotellessa.


Puistola

Talvikin meillä vielä on. Tosin nyt loppuviikkoa kohti lumi on alkanut  vetäytyä kunnolla.


Kaveri toi lapinkoiransa meille talkoisiin. Ei tarvita kuin hanki ja kivi niin on elikoille aktiviteettia hetkeksi.




Pitski


Food preppiä miehelle ensi viikoksi. Hirvestä hoituu.



Perjantain tunnelmia muiden nukkuessa.


Aiemmin iltapäivällä. Rauta parantaa.


Iltapuhteita taaperon kanssa. Tuttikeittoa.


Perjantaipänikkä


Viikonlopulle olisi tiedossa tuon puusavotan hoitamista ja marjapensaiden laittamista. Jospa sää kerrankin suosisi, pääsisi ulkoilemaan hyvässä kelissä ja pyörälenkille ilman että jäätävä tihku vihmoo naamalle.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vapputunnelmia

Vappu tuli ja meni. Aamulla makuuhuoneen ikkunasta katsoessa avautui tällainen näkymä. Ajattelin ensin, että siinä meni sekin vappu, mutta mitä vielä. Kaiken kaikkiaan ihanan rentouttava, hellivä ja ihana pitkä viikonloppu. Päästiin miehen kanssa urheilemaan niin yksin kuin yhdessäkin, syötiin hyvin, saatiin kahdenkeskistä aikaa ja äitini kanssa saatiin pestyä ikkunoita ja muuta keväthommia.


Puolen päivän aikaan alkoi jo aurinko paistaa. Tyttöä en saanut kuitenkaan ulos kuistille nukkumaan, oven takana oli nimittäin reilut 20 senttiä lunta.



Taaperon riemua oli ihana seurata. Pappa joutui jokusen ilmapallon puhaltamaan.


Taapero tietää jo hyvin miten koiran mielenkiinto pidetään yllä.


 Mies pesi muurinpadan ja eikun saunavedet sisään! Mä niin rakastan tuon meidän saunan löylyjä, parempia saa hakea.




Ruokapuolesta ei ole kuvia tämän enempää, vaikka tuli tehtyä niin kakkua kuin salaattejakin.


Sää nyt ei ollut mikään ihanteellinen, mutta ei se ulkoilua estänyt.



Pihahommien aloittelua. Yksi iso lehtikuusi kaatui tänään iltapäivällä ja ilta meni oksia kantaessa.





Talvisia oli pihaleikit, mutta kesävälineillä sentään jo mentiin.

Mielessä pyörii 1000 ja yksi remonttihaavetta, mutta saa nähdä mitä tänä kesänä saadaan aikaiseksi. Ja jos saadaan niin mitä kaikkea tehdään ulkona ja mitä sitten sisällä.

Ensimmäisenä ulkona olisi maan kaivelua tiedossa ja sepeli ja multakuormien hankintaa, puiden kaatelua ja sitten talosta pitäisi maalata melkein kaikki seinät ennen kuin päästään pienempiin (ja minulle mieluisempiin) yksityiskohtiin.

Sisältä aiomme purkaa eteisen säilytysjärjestelmän ja laittaa seinät uusiksi. Lattiat saavat kenties odottaa sitten sitä kun tehdään samalla olohuone, yläkerran portaikko ja yläkertakin.

Luokkahuoneista olisi tarkoitus saada lämpimät, mutta kaikki ikkunat olisi ensin uusittava, hirsiseinät ottaa näkyviin ja tiivistää uudelleen. Kattoa pitäisi laittaa, sähköt tarkistaa, lattiat laittaa uusiksi ja kenties siihen päähän taloa pitäisi tehdä toinen uloskäynti sekä laittaa myös toinen ilmalämpöpumppu, tällä hetkellä meillä on vain olohuoneessa yksi joten puoli taloa on kylmillään talvet.

Olisihan tässä. Keittiöremonttia, lasten huoneiden laittoa, kodinhoitohuoneen laitto ja pintoja pintoja pintoja joka paikasta. Vuosien työ edessä, mutta siitä minä juuri nautin. Haaveilusta, suunnittelusta, inspiraatiosta, unelmista ja päiväunista.