Tästä hävityksestä lähdettiin liikkeelle noiden marjapensaiden osalta. Tilanne on onneksi nyt hieman erilainen!
En kaipaa koruja, kortteja, kakkuja tai muuta. Yhden lapsistaan haudanneelle tärkeintä on esimerkiksi opettaa, miten puhalletaan niitä saippuakuplia tai nostaa toinen mopon selkään ja laittaa kypärä päähän ja katsella toisen riemua.
Näin.
Onni on myös mies, joka on nukuttanut lapset kun tulet iltamyöhään pyörälenkiltä. Saat mennä rauhassa suihkuun ja lintujen laulaessa saat koiran kanssa hakea vielä kuivuneet pyykit.
Tässä vielä muita tunnelmia.
Hirviporukan talkoisiin piti lauantaina viedä pullaa.
Syötiin kerrankin muutakin kuin kanaa tai jauhelihaa, todistetusti.
Okei, tämä kuva on eiliseltä. Mutta katti on niin mainio aina ikkunanlaudalla loikoillessaan.
Kaikkein ihaninta oli kuitenkin kun aurinko paistoi. Kesän ensimmäinen ihon palaminenkin tapahtui. 5 tuntia auringossa oli mun niskalle liikaa. Tämän päivän harmaus tuntuu vieläkin ikävämmältä kun katsoo näitä kuvia. Jospa viikonloppuna paistaisi taas!
Pyykitkin kuivuivat hetkessä. Tästä sitä ei näy, mutta vaaran päällä on vielä maa ihan valkoisena. Pitäisi joku päivä käydä siellä lenkillä jotta näkisi miten paljon sitä oikeastaan vielä on jäljellä.
Veikkaan, ettei tätä vuonna tule paljoa kukkaa tuohon penkkiin. Reilu 70 vuotias lehtikuusi saattoi olla sille liikaa.
Puusavottaa, mutta eihän kosteat puut sitten lopulta palaneet. Taapero olisi ollut heti valmis makkaranpaistoon nähdessään nuotion!
Jospa tälle viikonloppua olisi tiedossa hyvää ilmaa. Minulla on nimittäin erittäin harvinainen tyttöjen saunailta tiedossa lauantaina. Hyvää ruokaa, juomaa, tälläytymistä ja tanssia. En malta odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti