"mun sielunsiskoille, supernaisille..."
"tytöt lähtee tanssimaan...".
Tästä on kirjoitettu kymmeniä lauluja. Eikä suotta. Puhdistavaa. Hersyvää. Raikasta. Syvällistä. Äärettömän rakasta ja tärkeeä. Vanhoja ja uusia ystäviä.
" mun häpyliitos on niin kipeä" " rakas, sää oot niin kaunis, ja hyvä äiti", "mä pelkään tätä elämää", "välillä multa palaa pinna", "sulla on upeat rinnat" "mulla on kahviriippuvuus", "meillä ei ole enää seksiä juurikaan, oon luovuttanut sen suhteen" , "mäkin saan jatkuvasti paniikkikohtauksia eikä mulla edes ole vielä lapsia" "piru sää oot melkonen sissi" "pidettiin taas mykkäkoulua aamu".
"mun kotona ei koskaan sanottu - rakastan sua- ei meilläkään", "oon niin onnekas, mun lapset on niin ihania", "mulla ei ole kohta hiuksia". "syöpäkontrolli, endometrioosi, rytmihäiriö, kuolemanpelko, rannekanavan pinneoireyhtymä, suonikohju, tikki. "tää maha näyttää ihan perseeltä, "oonkohan ihan paskamutsi? Et sinä rakas ole. Me tarvitaan tätä. Meillä on oikeus tähän."
Nyhtöpossua. Rumaa, mutta herkullista.
Miten karulta arkeen paluu tuntuikaan kun oli koko viikonlopun saanut nauttia. Syödä, juoda, tanssia kroppansa kipeäksi, laulaa itseltään äänen pois, tuntea itsensä kauniiksi. Saada puhdistaa sielustaan kaiken paskan, kivun, epätoivon, raivon ja pelon.
Mulla ei ole kuvia tämän enempää. Kamera unohtui aina jonnekkin mikä toki jo itsessään kertoo viikonlopun ihanuudesta.
Juotiin viintä, poltettiin tupakkaa, meikattiin, kiharrettiin, saunottiin. Syötiin neljältä aamulla kylmää tiramisua kauhalla suoraan kulhosta, naukattiin vettä ja buranaa perään. Oltiin kuin pahaisia kakaroita. Perheenäitejä, vaimoja, kihlattuja, sinkkuja. Rooliensa vangit vapatuivat hetkeksi ja olivat vain naisia ja ystäviä, hetken vapaita arjesta. Ihanaa. Tästä tulee perinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti